Kun on vapaata, pitää nauttia! Nauttia pitkistä aamuista, ilman aikatauluja, ilman vaatimuksia suoriutumisesta. Pitää pyjamapäivän tai kaksi. Mutta jos kaikista päivistä tulee pyjamapäiviä... silloin voi olla vaikea nauttia. Vapaudesta tulee stressitekijä.
Mutta miksi murehtia siitä? Kukaanhan ei näe, olenko pessyt hiukseni tai pukenut rintaliivit. Paitsi minä itse siis. Eihän pyjamassani ole mitään vikaa?!
Ei... mutta kyllähän ne samat ruudulliset housut käyvät nopeasti tylsiksi. Vaihda ainakin joskus siihen punaiseen silkkipyjamaan, jonka sait joululahjaksi mutta jota et ole koskaan uskaltanut käyttää!
Sillä pyjama on pitkällä aikavälillä enemmän kuin vain jotain, jossa nukkuu.
Se viestii aivoille, että on päivä ilman vaatimuksia ja odotuksia. Ilman työtä. Ilman ketään, joka odottaa sinun saapuvan. Pyjamapäivä on ihana – kaksikymmentä on masennus. Mutta toivo on lähempänä kuin uskot. Nimittäin omassa vaatekaapissasi (tai miksei kaverin)!
Kahdentenakymmenentenäensimmäisenä pyjamapäivänä heität pyjaman pyykkikoriin ja otat esiin hienoimman mekkosi (mieluiten jo ennen aamukahvia). Pukeudu mekkoon, vaikka et olisi menossa minnekään. Joka kerta kun ohitat peilin, näet vilauksen henkilöstä, joka on ansainnut pukeutua kauniisti, tuntea itsensä kauniiksi. Suorista hieman selkääsi. Näetkö kuinka hän säteilee?
Toivotan sinulle monia ihania pyjamapäiviä, mutta myös monia muita päiviä, jolloin vaatteet saavat ilahduttaa arkeasi!